Saimaan Skiitat ry
   Etusivu            Arseni Konevitsalainen
 
Saimaan Skiitat ry
 
 
saimaanskiitat.fi
 
 
 
Sisältö:
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Otteita pyhittäjä Arseni Konevitsalaisen elämäkerrasta
(Lähdeteos: Konevitsan luostari/toim. pappismunkki Arseni. Hki 1993 Otava.)
 
Pyhittäjä Arseni syntyi Novgorodin alueella. Hän rakasti Jumalaa palavasti, ja niin hän päätti luopua maailmasta ja palvella Herraa hiljaisuu­dessa. Hän vetäytyi Lisja Goran luostariin ja vuonna 1379 hänet vihittiin munkiksi nimellä Arseni.
Pyhittäjä Arsenin herkeämättömänä toiveena oli päästä Athos‑vuorelle. Niinpä hän sieltä tulleiden munkkien erään vierailun aikana pyy­si igumenilta siunauksen ja taivalsi munkkien mukana Pyhälle vuorelle. Athoksella igumeni Johannes otti hänet ystävällisesti vastaan. Pyhittäjä Arsenin kilvoittelupaikkana oli mahdollisesti serbialainen Hilandarin luostari. 
Kolmen vuoden kuluttua pyhittäjä Arseni ajatteli, että jos se olisi Jumalan tahto, hän haluaisi palata kotimaahansa ja perustaa luosta­rin Kaikkein puhtaimman Valtiattaremme Ju­malanäidin syntymän muistolle.
Igumeni Jo­hannes siunasi matkalaisen ja ennusti: ”Jumala tulee rakentamaan sinun kauttasi luostarin poh­joiseen maahan ja monet ihmiset pelastuvat siellä ja se maa tulee pelastumaan monesta harhaopetuksesta.” Igumeni ojensi pyhittäjä Ar­senille Athos‑vuoren luostarisäännön ja antoi hänelle siunaukseksi mukaan Kaikkeinpyhim­män Jumalansynnyttäjän ikonin.  
 
Hilandarin luostarista on löytynyt kertomus Juma­lanäidin akatistos‑ikonista. Ikoni on maalattu molemmin puolin, samoin kuin sittemmin Ko­nevitsassa mainetta saanut Jumalanäidin ikoni.
Vuonna 1393 pyhittäjä Arseni palasi Suur-­Novgorodiin. Ikonia kantaen hän meni hiippa­kuntansa piispan Johanneksen eteen, lankesi esipaimenen jalkoihin ja pyysi siunausta perus­taa luostari Kaikkeinpyhimmän Jumalanäidin syntymän muistolle.
Pyhä esipaimen Johannes kannatti mielihy­vin suunnitelmaa ja antoi kaiken tarvittavan luostarin perustamista varten. Siunauksen saa­tuaan pyhittäjä Arseni etsi luostarille sopivaa autiota paikkaa. Hän purjehti Olhavan jokea pitkin ”Nevan suuren järven” Laatokan itäranni­kolle. Käytyään maissa muutamalla saarella pyhittäjä purjehti Valamoon ja vietti siellä jonkin aikaa, mutta veljestön suuren lukumää­rän vuoksi hän päätti jatkaa matkaa. Käytyään Konevitsassa hän purjehti edelleen Laatokan luoteisosan asumattomien saarten suuntaan, mutta joutui nousemaan maihin Vuoksen suul­la. Sieltä hän jatkoi uudelleen matkaa ja päätti pystyttää luostarin sinne, mihin Jumala näkee hyväksi hänet johdattaa.
Nousi voimakas tuuli, joka painoi veneen takaisin Konevitsaan. Arseni ymmärsi, että Ju­mala ja Kaikkeinpyhin Jumalansynnyttäjä tah­toivat, että hän perustaisi luostarin juuri tälle saarelle. Pyhittäjä nousi maihin, kohotti kätensä taivasta kohti ja ylisti kaikkivoipaa Jumalaa ja hänen pyhää tahtoaan. Sitten hän nousi saarella olevalle kukkulalle, pystytti sinne ristin ja rupe­si rakentamaan itselleen pientä asumusta eli keljaa. Näin sai alkunsa Konevitsan luostari.
 
Saarella on jääkauden jäljiltä suuria sileiksi hioutuneita siirtolohkareita. Suurin niistä on kvartsijuovaista harmaata graniittia oleva Hevoskivi (Konj‑Ka­menj). Yli yhdeksän metriä pitkä kivi painaa arviolta yli 750 tonnia. Joidenkin mielestä se muistuttaa hevosen pääkalloa.
Hevoskiveen liittyy ensimmäinen pyhittäjä Arsenin tekemä ihmeteko. Tultuaan saarelle hän tapasi Filip‑nimisen hurskaan kalastajan ja kuuli tältä, että saaren nimi, Konevitsa, tulee sanasta Konj‑Kamenj eli Hevoskivi. Kiveä kut­suttiin Hevoskiveksi, koska taikauskoinen kan­sa piti sitä jumalanaan. Kiveä kunnioitettiin ja pelättiin siinä asuvien pahojen henkien vuoksi. Saari oli asumaton, mutta kesällä mantereen talonpojat toivat sinne karjansa laitumelle: saa­rella ei nimittäin ollut muita petoeläimiä kuin kettuja. Jotta karja varjeltuisi pahoilta hengiltä, talonpojat uhrasivat joka vuosi kivellä hevosen. 
Kun pyhittäjä näki kiven, hän joutui kauhun valtaan, ei ympärillä kasvavan synkän metsän vuoksi, vaan kiusaajahenkien pelästyttämänä. Arseni palasi keljaansa, jossa hän rukoili koko yön pyytäen Jumalaa puhdistamaan paikan pahois­ta hengistä. Aamulla hän palasi kivelle Juma­lanäidin ikonin kanssa, toimitti rukouspalve­luksen Kaikkeinpyhimmalle Jumalansynnyttä­jälle ja pirskotti kiveä pyhitetyllä vedellä. Pyhittäjän siunauksella kivelle pystytettiin rukoushuone.
 
 
 

Tropari, 1.säv.:

Palaen jumalallista rakkautta ja torjuen mielestäsi maalliset halut | sinä, ylenautuas Arseni, seurasit Kristusta horjumattomin mielin paastokilvoittelun ahdasta tietä. | Sen tähden vastaanotettuasi Häneltä kilvoituksesi palkkion taivaissa | muista meitä, jotka sinun pyhää muistoasi kunnioitamme ja veisaamme: | Kunnia Hänelle, joka antoi sinulle voiman, | kunnia Hänelle, joka sinut seppelöi. | Kunnia Hänelle, || joka sinun kauttasi kaikille parannusta vuodattaa.

 

Kontakki, 8.säv.:

Valaisten sydämesi kolmihohteisen Jumaluuden kirkkaudella | sinä, oi pyhittäjäisä, loistit hyveittesi valoa, | joka jo Athos vuoren valaisi rakastamasi kilvoituksen tähden. | Saatuasi sieltä lahjaksi totisen Kristus-auringon ja Hänen puhtaimman Äitinsä pyhän ikonin | sinä tulit Laatokan saareen ja perustit luostarin, oi ylen autuas. | Uskossa ja rakkaudessa sinun pyhäinjäännöstesi äärellä me iloiten lausumme: || Iloitse, kirkkain valo, pyhittäjäisämme Arseni.

 

Pyhittäjä Arseni Konevitsalaisen muistopäivä on 12. kesäkuuta.
 
 
                                                            * * * 
 
 
 
 
 
 
 
Kiitosakatistoksesta Luojalle
5. Kontakki
 
Elämän myrskyt eivät pelota niitä, joiden sydän loistaa Sinun liekkisi valoa. Ulkopuolella on pyörremyrskyn pimeys,  ulvovan tuulen kauhu. Mutta heidän sielussaan vallitsee rauha ja valo. Kristuksen ollessa läsnä sydämet laulavat: Halleluja!
 
 

Seuraavalle sivulle